Hyvä, paha lastensuojelu?

Perjantai-dokkarin 19.3.2021 teema ”Hyvä, paha lastensuojelu” on kirvoittanut laajasti keskustelua sosiaalisessa mediassa.

Meneillään olevassa keskustelussa pistää silmään eräs asia. Kun lastensuojelusta ja sen ongelmista puhutaan yleisellä tasolla, näyttää säännönmukaisesti unohtuvan eräs asia: lastensuojelun piiriin päätyy nykyään liikaa myös sellaisia lapsia, jotka eivät sinne kuulu.

On selvää, että on lapsia, joilla todellakin on lastensuojelun tarve, ja lastensuojelu voi silloin pelastaa heidät. On perheitä, joilla on ylisukupolvisia ja/tai kasautuvia ongelmia, kuten lapsiperheköyhyyttä ja päihdeongelmia. On myös vanhempia, jotka eivät eri syistä halua ottaa apua vastaan.

Yhteiskunnassa tuntuu yleisesti olevan vallalla ajatus, että lastensuojelu kattaa viime kädessä kaikki muiden palvelurakenteiden aukot ja jopa osaamisen.

Perjantai-dokkarissa esillä olleen ryhmän lisäksi on perheitä, jotka toistuvasti ja epätoivoisesti hakevat lapselleen apua yhteiskunnan palvelujärjestelmästä sitä kuitenkaan saamatta. Perheiden edunvalvonnassa tulee viikoittain vastaan perheitä, jotka päätyvät lastensuojelun asiakkaaksi siksi, kun eivät saa apua mistään muualta olemassa olevassa palvelurakenteessa.

Yhteiskunnassa tuntuu yleisesti olevan vallalla ajatus, että lastensuojelu kattaa viime kädessä kaikki muiden palvelurakenteiden aukot ja jopa osaamisen. On perheitä, jotka hakevat apua lapselleen esim. aistipulmien vuoksi jo neuvolaiässä, mutta eivät saa apua terveydenhuollosta. On lapsia, jotka oirehtivat aistikuormituksen, oppimisvaikeuksien tai keskittymishäiriöiden vuoksi koulussa. Vanhempia, jotka yrittävät perheneuvolan ja koululääkärin kautta saada lapsensa tutkimuksiin, mutta eivät pääse. Kun avunsaanti toistuvasti evätään ja tätä uuvutustaistelua käydään tarpeeksi monta vuotta, lopulta joku jossain tekee lastensuojeluilmoituksen. Usein sen tekee opettaja. Monesti sen tekee jopa vanhempi itse, siinä viimeisessä toivossa, josko apua saisi.

Nämä perheet eivät kuitenkaan kuulu lastensuojeluun, eikä heitä myöskään osata lastensuojelussa auttaa. Näiden perheiden lapsia päätyy liian usein sijaishuollon asiakkaaksi, eivätkä he sinne kuulu.

Sekä vanhempi että lapsi traumatisoituu ja menettää luottamuksensa järjestelmään.

Sosiaalihuoltolain muutokset ovat hankaloittaneet tai poistaneet tavanomaisen perhetyön mahdollisuudet ja perheiden oikeuden varhaiseen tai kevyeen tukeen. Kun samalla terveydenhuoltoon pääsy on vaikeutunut, perheiden tilanteet kärjistyvät järjettömiksi, ennen kuin apua on tarjolla. Ja silloin ongelmat ovat useimmiten todellakin kasautuneet. Mutta edelleenkään nämä lapset eivät kuulu lastensuojeluun.

Kun lapsi tarvitsee apua, mutta avun saanti epääntyy kerta toisensa jälkeen ja lapsi päätyy sijaishuoltoon, silloin sekä vanhempi että lapsi traumatisoituu ja menettää luottamuksensa järjestelmään.

KRISTIINA KANTOLA

Vastaa