Olennainen oireisto – systeemisen heräämisen paikka

Kun äiti ensimmäisen kerran neuvolassa tuo julki huolensa lapsen erikoisuudesta tai ilmaisee vain intuitionsa, ettei kaikki lapsella ole hyvin, on systeemillä heräämisen paikka. Tai kun vanhemmat hieman myöhemmin ilmaisevat ihmetyksensä siitä, että lapsi ei ryöminyt, vaan alkoi suoraan konttaamaan tai peräti kävelemään tai kun hän oppi puhumaan suoraan kolmen sanan lauseita vaikka ei ollut kommunikoinut juuri ollenkaan ennen sitä tai ei oppinut puhumaan ollenkaan. Siinäkin on heräämisen paikka. 

Tai kun lapsi koheltaa ja on tapaturma-altis, pitää käsiä korvillaan, haistelee käsiään tai saa outoja paniikkikohtauksia tai toimii impulsiivisesti päiväkodissa, kiusaa tai tulee kiusatuksi, nirsoilee ruoan kanssa tai nukkuu huonosti. Siinäkin on systeemillä  heräämisen paikka.

Tai jos lapsi ei pysty keskittymään koulupolun ensiaskelilla, on levoton, omaehtoinen eikä osaa asettua sääntöihin, niin siinä, viimeistään siinä, on systeemillä heräämisen paikka –  herääminen ESSENCE -oireistoon. Sillä vaikka vaikka vanhemmille ei ehkä ole ollut oikeita sanoja, ovat he heränneet jo ajat sitten saamatta vastakaikua huolilleen, ymmärrystä ja opastusta erityistaitoja edellyttävään vanhemmuuteen tai tukea arjen raskauteen. – Jatkossa tämä kaikki tulee maksamaan sekä perheelle että yhteiskunnalle hyvin paljon.

Professori Gillbergin tutkimusryhmä on tutkimuksissaan todennut, että varhain havaittavat ESSENCE- piirteet eivät katoa, vaan pysyvät puutteina ja viiveinä ainakin koulun alkuun saakka. Viimeistään siinä vaiheessa vyyhteen alkaa kietoutumaan myös mielenterveydellisiä ongelmia, jotka vain kasvavat ja kasvavat mitä pidemmälle kehityksessä mennään. 

Marja-Leena Mattilan koko Pohjois-Pohjanmaan 8-vuotiaiden ikäluokkaa koskevassa torhtorinväitöskirjassa todettiin liki 70 %:lla autismikirjon lapsista olevan myös mielenterveydessä näkyviä ongelmia kuten ahdistuneisuutta ja masennusta.  

Alunperin laaja-alaiset sensorisen, motorisen, vuorovaikutuksellisen, kognitiivisen ja käyttäytymisen kehitykselliset puutteet ja viiveet olivat keränneet rinnalleen ahdistuneisuutta, masennusta ja käytöshäiriöitä. Myöhemmin ne paljastuvat hoitamattomaksi adhd:ksi, aspergeriydeksi ja/tai autismiksi.

Aspergerin oireyhtymä ja adhd oireilevat jo hyvin varhain, osa piirteistä näkyy jo vauvana. Useimmat vanhemmat tunnistavat ongelmat varhain, systeemin eri osissa sen sijaan niitä tunnistetaan hyvin epätasaisesti – jos ollenkaan. Neuvoloissa vanhemmat saavat kuulla, että jäädään seuraamaan tai että aika korjaa. Koulussa aletaan huolestua lapsen kotioloista ja myöhemmässä vaiheessa, kun tilanne on päässyt pahenemaan, tehdään lastensuojeluilmoitus.

Näitä ei korjata lastensuojelullisin keinoin eikä huostaanotoin. Silloin ollaan jo valtavasti myöhässä ja käytetään keinoja, joilla pyritään hoitamaan oireita varsinaisten ongelmien sijaan. Jos näiden lasten ja perheiden syrjäytyminen halutaan estää, tarvitaan, että systeemi herää tarpeeksi varhain ja keskittyy olennaiseen: tunnistamaan varhaisen ESSENCE- oireiston, tukemaan perhettä vaikeassa kasvatustehtävässä sekä etsimään pedagogisia ja ergonomisia ratkaisuja ongelmiin, joiden syyt ovat syvällä geeneissä, neurologiassa ja ihmisyydessä.

Meri Lähteenoksa 

Vastaa