”Sitä tehdään mitä mitataan”

29.8.2021

Helsingin sanomissa oli 28.8.2021 loistava kirjoitus, jossa kysyttiin: Milloin kunnat kiinnostuvat sosiaalipalvelujen vaikuttavuudesta?

Tämä tematiikka vaivaa sosiaalipalveluja kautta linjan nykyisissä rakenteissa. Kirjoitin juuri muutama päivä sitten, että alun perin väärin asetetut tai vanhentuneet mittarit ohjaavat toimintaa väärään suuntaan. Tällä hetkellä sote-palvelut ovat todellakin ’kissa ja hiiri’ – leikkiä asiakkaan hyvinvoinnin, mielekkäiden palvelujen ja kasvavien kustannusten kustannuksella. Jos palveluissa mitataan vaikkapa suoritteiden määrää, niin silloin suoritteita tehdään hullun lailla miettimättä, ovatko ne ylipäätään tarkoituksenmukaisia.

Yhteiskunnan anomalia?

Yhteiskuntajärjestelmämme on ajautunut anomaliaan: se on kuin keisari, jolta ne kuuluisat vaatteet ovat kadonneet, mutta jota kukaan ei uskalla sanoa ääneen. Olemassa olevien rakenteiden toimintamallit ovat monessa kohtaa yksinkertaisesti vanhentuneita. Keskustelin hiljattain henkilökohtaisen avun myöntämisen kriteereistä erään viranhaltijan kanssa. Viranhaltijan logiikka perustui digitalisoituvassa maailmassa käsitykseen, jossa apu on kädestä pitäen ohjaamista eikä logiikka ota ollenkaan huomioon ympärillä muuttuvia yhteiskuntarakenteita. Digitaalisessa maailmassa teemme etätöitä, hoidamme pankkiasiat etänä, ja terveydenhoitoa tai opetustyötä tehdään koronan nopeuttamana yhteiskunnassa myös etänä. Mutta henkilökohtaista apua saat vain kädestä kiinni pitäen, kyseenalaistamatta ollenkaan, mikä apu auttaa autettavaa tai olisi tarkoituksenmukaista.

Rohkeus ja yksilöllinen moraalikäsitys?

Monelta viranhaltijalta puuttuu rohkeus sanoa ääneen, että avuntarvitsijaa saattaisi sata kertaa paremmin auttaa uudella tavalla ajateltu ja toteutettu tuki. Puhumattakaan olemassa olevien palvelumallien aiheuttamista kustannuksista ja häiriökysynnästä.

Rohkeuden puute on inhimillisesti tarkasteltuna ymmärrettävää. Teollisen ajan pelolla johtaminen ohjaa yhä monia nykypäivän organisaatioita, myös kuntia. Pelko yhdistettynä luutuneisiin ajattelutapoihin on este, tai vähintään hidaste yhteiskuntamme palvelujärjestelmän kehittymiselle ja toimimattomien rakenteiden muuttamiselle. Siksi meidän tulee kannustaa olemassa olevassa järjestelmässä toimivia ammattilaisia luottamaan omaan näkemykseensä, ja kannustaa heitä rohkeuteen sanoa ääneen järjestelmässä havaitsemansa puutteet.

Sokrates oli osaltaan luomassa filosofian tieteenalan pohjaa. Hän ei reagoinut keskenään ristiriitaisiin moraalisääntöihin ryhtymällä nihilistiksi, relativistiksi tai ideologiksi. Sen sijaan hän ryhtyi etsimään viisautta, jolla erilaisten ideologioiden eroja voitaisiin tutkia ja ymmärtää.

Moraalinen relativismi tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että meidän jokaisen ymmärrys moraalista on suhteellinen, ja se riippuu kokemuspolustamme, yhteisöstämme ja omista yksilöllisistä arvokäsityksistämme. Kun omiin kokemuksiimme yhdistää yksilön rohkeuden – tai sen puutteen – voi olemassa olevien rakenteiden puutteiden kyseenalaistaminen olla vaikeaa.

Tieto, ymmärrys ja siviilirohkeus

Tieto syventää ihmisen ymmärrystä ihmisyydestä, erilaisuudesta ja erilaisuuden kunnioittamisesta. Siitä syntyy motiivi ja halu ymmärtää.

Ymmärrys puolestaan tarvitaan siihen, että näkee yhteiskuntarakenteiden epäoikeudenmukaisuuden ja/tai toimintojen järjettömyyden.

Siviilirohkeus tarvitaan tiedon ja ymmärryksen lisäksi, jotta uskallamme tuoda omat havaintomme julki.

Jos olet yksilönä saanut kulkea suhteellisen turvallista polkua, ja olet saanut kasvaa ja kouluttautua kohti yhden tieteenalan perinteistä ajattelumaailmaa, kysy itseltäsi, onko sinulla riittävä rohkeus ja tarvittava (oman tieteenalasi ulkopuolinen) osaaminen kyseenalaistaa olemassa olevan toiminnan järkevyys? Onko sinulla riittävä uskallus puolustaa mielekkään toiminnan tarpeellisuutta ja uskallatko astua oman turvallisen polkusi ulkopuolelle sanomaan, että keisarilla ei ole vaatteita?

Tarvitsemme rohkeutta disruptiiviseen ajatteluun ja ennen kaikkea kykyä kyseenalaistaa aiheuttamamme häiriökysyntä ja sen aiheuttama vahinko sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Kristiina Kantola

Neurospectrum Oy

Vastaa