Systeemisen muutoksen vauhdittajat

Systeeminen muutos tarkoittaa toimintamallien, rakenteiden ja niiden välisten vuorovaikutusten samanaikaista muutosta. Esimerkiksi teollinen vallankumous, internet ja sosiaalisen median kehittyminen ovat valtavia systeemisiä muutoksia: identiteetit, sosiaaliset verkostot ja työtavat muuttuivat radikaalisti ja nopeasti. Muutos voi siis lähteä liikkeelle yhdestä keksinnöstä tai tahosta. – Mikä yksittäinen keksintö tai taho muuttaisi neurokirjolaisia kohtaavien ammattilaisten ajattelua niin radikaalisti, että syrjäyttävien kohtaaamisten ketjusta tulisikin kannatteleva silta yhteyteen ja yhteiskuntaan?

Tietoiset systeemiseen muutokseen tähtäävät innovaatiot syntyvät useiden eri tekojen, toimijoiden ja ympäristötekijöiden verkostoissa, niiden yhteisvaikutuksesta. Neurokirjon suhteen internet avasi uuden maailman heille itselleen. Vertaisuuden kokemuksen myötä identiteetti LTHS (laiska, tyhmä, huonosti kasvatettu, saamaton) onkin muuttunut voimaantuneeseen muotoon: adhd, asperger, autisti tai tourette tai vaikkapa erityisherkkä. Tämä uuden tietoisuuden varassa nerokirjolaiset tulevat tietoisemmaksi omista oikeuksistaan, valtaantuvat ja oppivat odottamaan ja jopa edellyttämään ammatillisilta toimijoilta itseään tukevia toimintatapoja. Palvelujen puuttellisuuden vuoksi tuo tietoisuus lopulta tuottaa kanteluita kuntien päättäviin elimiin, avi:iin ja oikeuskanslerin virastoon.

Palvelurakenne on hidas muuttumaan. Polkuriippuvuus estää kehitystä. Muutosta odotellessa aivan liian monet syrjäytyvät ja muuttuvat kuluiksi kuntien ja valtion budjeteissa. Näin ei tietenkään tarvitse olla. Onkin ollut virkistävää havaita, että sosiaalityössä eri puolilla Suomea on alettu hahmottelemaan systeemisiä malleja työskentelyn pohjaksi. Kun vielä systeemiseen toimintatapaan perheen lisäksi sisällytetään lapsen tai nuoren muut verkostot kuten koulu ja iltapäiväkerhot, ollaan jo pitkällä.

Olisiko olemassa jokin näkökulma, joka helpottaisi tuota siirtymää ja antaisi yhteisen kielen eri toimijoille? Näkökulman, jonka pohjalta voisi nähdä tilanteet aivan uudella tavalla ja kehittää yksinkertaisia työkaluja, joilla sosiaalityön, koulujen ja päiväkotien emansipatorinen voima saataisiin kukoistamaan. Voima, joka sysäisi liikkeelle laajan ja syvän systeemisen muutoksen. Itselleni se on ollut polyvagaaliteoria. Se voi olla se puuttuva liikkeelle sysäävä voima, joka tulee muuttamaan sekä toimintatapoja, vuorovaikutusta että rakenteita tarpeelliseen suuntaan kaikkialla.

MERI LÄHTEENOKSA

Vastaa